tiistai 28. tammikuuta 2014

Päätös

Hei pitkästä aikaa.
  
Vielä kerran kiitos kaikille blogini lukijoille ja kommentteja jättäneille. Olen tänään vastaillut kaikkiin kommenteihin ja sähköpostiviesteihin mitä olen saanut. 

Arvostan niitä todella paljon. 


Parasta blogin pitämisessä on ollut juurikin se, että on voinnut olla toisille avuksi -inspiraation lähteenä, vinkkien antajana, ostopaikkojen kertojana. 


Kaikesta kivasta huolimatta, minulla on ollut pitkään tunne ettei tämä blogi tällaisenaan enää palvele minua. 

Yksinkertaisesti sisustaminen tai sisustusblogin pitäminen ei ole enää minua. Ne eivät vain kiinnosta. Ei tällä hetkellä.


Siksipä olen päättänyt pitää pitkän, ehkä lopullisen paussin täältä.Jätän kuitenkin blogini elämään vielä vähäksi aikaa. Varmuuden vuoksi. Voihan tulla kuitenkin tilanne jolloin tämä kaikki taas vie mukanaan.

Jatkossa elämääni voi seurata osoitteessa


siellä kirjoittelen asioista jotka minua juuri nyt innostaa. 
Käykää tsekkaamassa ja jääkää lukijaksi, jos kiinnostaa. 

Kiitos.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ruudussa

Huh, huh.
Elämä ottaa, elämä antaa. 
On helpompi hengittää ja oma olo on normaalisoitunut katastrofiviikon jälkeen.

 Muistoja tulvahtaa mieleen ja niistä olen kiitollinen. Suru tulee häivähdyksinä, mutta ei jää viipymään.
Kiitos teille osanotoista. Olette ihania.



Tuuletusta ajatuksiini saan kuvassa olevalta kaverilta. 
Parasta terapiaa, mitä tiedän.

Eilen minä ja mr. terapia kävimme ruudussa.
Ruudussa eli koulukisoissa.

Ulkona myrskysi. Mr. Terapia oli varma, että maailmanloppu on tullut. Koulutuomarit olivat petoja pahimmasta päästä ja heidän päätyynsä ei voinut mennä 5 metriä lähemmäs. 

Voitte uskoa, ettei kisat menneet parhaalla mahdollisella tavalla. Prosentteja helppo B-luokasta 57,8 %. Odotin pahempaa. 
Minulla on se kuuluisa kokemustenpankki, johon kaikki tällaiset kokemukset talletetaan. Otetaan oppia ja toivotaan että seuraavalla kerralla menisi paremmin.

Seuraavat kisat taitaa olla maaliskuussa, joten nyt treenataan. 
Ei pelkästään ratsastusta vaan myös omaa kehonhallintaa, jota tarvitaan hyviin tuloksiin pääsyä varten.

Olisikohan minulla tällä kertaa tarpeeksi itsekuria?

Päivän biisi:



perjantai 8. marraskuuta 2013

Sellainen viikko

Blogeissa monesti hehkutetaan onnea ja kaunistellaan arkea. Siinä ei ole mitään pahaa ja positiivinen ajattelu auttaa paljon paremmin kuin negatiiviseen syöksyminen.
Ollaan hyvänmielen blogeja. 

Uskon, että positiivinen ote tuo elämään paljon enemmän sisältöä kuin negatiivinen. Joskus blogeihinkin on kuitenkin syytä tuoda elämänkirjo. Ei elämä ole kiiltokuvamaista -aina tai koskaan. Eikä pidäkään olla. Tästäkin blogista löytyy sitä arkirealismia, kuten tänään.


Voin ja uskallan sanoa, että minulla on ollut huono viikko. Tai paremminkin paska, jos en kaunistele yhtään. Vinksinvonksin on mennyt työt, ystävyyssuhteet ja olen menettänyt minulle tärkeän ihmisen -mummuni.

Miksi kerroin teille tämän? Syy on siinä, että halusin muistuttaa teitä, että blogien takana on aitoja ihmisiä -iloineen, suruineen ja murheineen. 

Täällä ei kuulu sitä ääneen itkua, vollotusta, alkukantaista ääntä joka tulee esille silloin kun olet yksin. 

Täällä näytetään kauniita kuvia kodista. Murheen keskelläkin.

Pitäkää lähimmäisistänne huolta ja rakastakaa. 
Päivän biisi, sille todelliselle prinsessalle:


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tääl on bileet

...kaikki sileeks.


tai no näistä bileistä selvittiin hieman pienemmillä vaurioilla, jos ei lasketa aamuista pääkipua ja yhtä kattausvaiheessa rikkimennyttä valkkarilasia.

Mutta olihan meillä mukavaa.
Laskettiin yhdessä, että nämä oli seitsemännet kaveripikkujoulut. Tämä porukka on alkujaan koostunut neljästä pariskunnasta, jonka kantavana voimana on miesten lapsuudenystävyys.


Yleensä pikkujouluihimme kuuluu se, että kokkailemme ruoat yhdessä. Tällä kertaa kuitenkin halusimme mieheni kanssa tehdä kaiken valmiiksi ja päädyimme Amerikka-teemaan. 

Kattauksessa se näkyi tähtinä, ruokana tarjoiltiin itsetehdyt hampparit, jotka sai koota omien makumieltymysten mukaan. Ei kuulostaa miltään gourmeeruoalta, mutta toimi. Jälkkäriksi juustokakkua vadelmakastikkeella ja rockyroadeja. 


Hyvien ystävien seurassa olo on mutkatonta ja tunnit kuluu kiitäen. 

Nyt on sitten pikkujoulukausi startattu ja seuraavat odottavatkin heti ensi viikonloppuna. 

Sitä odotellessa taidan käpertyä sohvan nurkkaan nauttimaan sunnuntai-illasta.
Tehkää te samoin.
Päivän biisi:

perjantai 1. marraskuuta 2013

Tomaatti-mozzarellapitsa

Parasta ruokaa on yksinkertainen safka. Ei mitään turhia kikkailua, keskenään sotkettuja makuja. 
Muutama tuore ruoka-aine ja avot, se on siinä.


Italialainen ruoka -gustoso
Pastat, pitsat, bruchettat.
You name it.

Seuraava ohje on löytynyt Talo&Koti-lehdestä 1/2012


Tomaatti-mozzarellapitsa

4 annospitsaa

pitsataikina
25 g hiivaa
2 dl vettä
3 dl durumvehnäjauhoja
2-3 dl erikoisvehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä.

sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot vähän kerrallaan, lisäksi suola ja oliiviöljy. Vaivaa taikina ja anna kohota n.30 min.



täyte
500 g kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
sormisuolaa
1 tanko mozzarellaa
0,5 dl parmesaanilastuja
0,5 ruukkua basilikaa

puolita tomaatit ja lado voideltuun vuokaan leikkuupinta ylöspäin. Valuta kevyesti öljyä ja ripottele suolaa. Paahda 200-asteisessa uunissa n.40 min.
Laita taikinan päälle uunissa kypsytetyt tomaatit, sekä viipaloitu mozzarella.
Paista pitsoja 15-20 min. 200-asteissa uunissa.
Ripottele valmiiden pitsojen päälle basilikaa ja sormisuolaa.



Nauti!
Päivän biisi:

torstai 31. lokakuuta 2013

Syksyn vaatelempparit

Pidän syyspukeutumisesta.
Parasta on kun voi pukea päälle lämmintä, näyttämättä kuitenkaan Michellinukolta, kuten tuppaa käymään pakkasen huitellessa -30 asteessa.

Tänä syksynä laitoin uusiksi koko paletin hankkien itselleni takin, laukun, hanskat, huivin, kahdet kengät ja kumpparit.


Paras vaatelöytö ikinä tapahtui reilu kuukausi sitten. 
Olin pitkään etsinyt hieman A-linjaista villakangastakkia, joka ei olisi liian pitkä. Kiersin liikkeitä sekä Helsingissä että Oulussa. Selailin nettisivuja loputtomiin tuntien epätoivoa sopivan takin löytymisestä, kunnes löysin Oulun Stockmannilta kuvassa olevan takin. Takki on merkiltään Burberry ja siksi sen hintalappu sai hieman nikottelemaan. Takki oli myös ainoa kappale ja juuri minun kokoani. 

Sinä päivänä Stockalla oli takeista -20%. Hintalappu takilla oli 749€. Alesta huolimatta takki tuntui edelleen kalliilta. Samalla takki oli juuri sellainen minkä halusin. Big Problem.

Näissä tilanteissa kysyn yleensä miehen mielipidettä. Siksi pyysinkin myyjää laittamaan takin varaukseen ja laskemaan vielä sen hinnan alennuksen jälkeen.

Siinä me myyjän kanssa kipitimme kassalle. Myyjä luki viivakoodin ja ilmoitti takin maksavan 139 euroa. 
Käsittämätön tuuri!
Takki oli vanhempaa mallia ja pyörinyt liikkeessä pitempään. Kukaan ei ollut muistanut vaihtaa siihen hintalappua, josta syystä aiempi hinta oli ehkä karkottanut ostajia.  



Itse en ole mikään kenkäfriikki, mutta tänä syksynä olen löytänyt  Geoxin nilkkurit, joita käytän töissä hameiden ja mekkojen kanssa. Burberryn kumpparit ostin jo keväiseltä Tukholman reissulta ja ovat olleet taas viime päivinä tarpeen. Marc O´Polon nilkkurit tuo sopivaa särmää muuhun pukeutumiseen ja ovat tosi hyvät jalassa.

Työlaukuksi ostin Michael Korsin laukun, johon hyvin mahtuu läppäri ja muuta työsälää. Huiveina käytän Tiger Of Swedenin putkihuivia, jonka ostin tammikuussa alesta. Uusimpana hankintana on Marja Kurjen villasilkkihuivi. Tai sitten käytän mieheltä joululahjaksi saamaani Burberryn huivia.

Pukeutumiseni on aika klassista ja sitä määrittelee hyvin paljon työni. En ole kovinkaan kiinnostunut muodista, mutta pidän vaatteiden tuomasta visuaalisesta ilmeestä. Pyrin ostamaan vähän mutta laadukasta, hintatason pysyessä kohtuullisena. 
Hyödynnän alennuksia ja kampanjoita.

Tänä syksynä näiden löytöjen ansiosta en ole vaatekriisejä tältä osin kokenut ja se helpottaa kummasti kiireisinä työaamuina. 

Mites teillä; Oletko joskus tehnyt superlöytöjä?
Päivän biisi: